Tervetuloa!

Tervetulosanastoa muutamassa suunnitellussa kielessä

On ymmärrettävää, että otetaan mallia luonnollisista kielistä. Tässä on tervetulotoivotuksia eräillä eurooppalaisilla kielillä:

Tervetuloa! (FI) / Välkommen! (S) / Welcome! (GB) / Willkommen! (D) / Bienvenu! (F) /  Bienvenido! (E) / Benvenuto! (I) / Bem-vindo! (P)

Huomataan, että kaikissa näissä jälkiosa viittaa tulemiseen ja alkuosa luonnehtii tätä miellyttäväksi (terve tai hyvä). Näistä vain suomessa loppuosa on puhdas, vaikkakin verbistä johdettu, substantiivi; muissa se on partisiipin perfekti - adjektiivia asiallisesti vastaava. Täten on ymmärrettävää, että näissä kielissä suomen sanaa "tervetullut" vastaa sama partisiippimuoto:

Du är välkommen. / Tu sei benvenuto.

Itse asiassa suomessa voitaisiin teoriassa sanoa myös "tervetuleva", mikä tuntuisi luontevalta silloin, kun kutsu koskee myöhemmin pidettävää tilaisuutta:

Meillä on juhlat ensi viikolla. Olet sinne tervetuleva.

Kielen käyttöä kyllä helpottanee, kun ei tarvitse miettiä, kumpaa käyttää. Muoto "tervetullut" on tavallaan kivettynyt hoitamaan kaikki aikamuodot.

Mitenkäs asiat ovat esperantossa?

* Bonvenon!

Ahaa! Tämähän menee melkein kuin suomessa. Sana on selvä substantiivi, lisäksi akkusatiivimuodossa. Erillistä partitiivia esperantossa ei sentään ole.

* Vi estas bonvena. (Olet tervetullut / Olette tervetulleet)

Tämä yllätti tällaisen esperanton passiivisen harrastajan! Olisin luullut, että Zamenhof olisi käyttänyt partisiippia, koska useimmissa eurooppalaisissa kielissä tämä on tapana. "Rehellisellä" adjektiivilla on kyllä puolensa, koska silloin aikamuotoa ei tarvitse edes miettiä.

* Mi bonvenigas vin. (Toivotan sinut tervetulleeksi / ... teidät tervetulleiksi)

Tämä on ihan normaali tapa muodostaa verbi adjektiivista lähtien.

Ido tekee asiat hieman toisin.

* Bonvenez!

Kun esperanto otti lähtökohdakseen substantiivin "bonveno", ido lähtee verbistä "bonvenar" (, joka olisi esperantoksi "bonveni"). Sen imperatiivimuoto kehottaa siis "tulemaan miellyttävästi". Jos esperanto olisi lähtenyt tätä latua, siinä sanottaisiin: Bonvenu! Epäilemättä myös idossa voisi toivottaa esperanton tapaan: Bonveno!

* Tu esas bonvenanta. (olet tervetullut)

Ido käyttää siis partisiippia kuten monet luonnolliset kielet. Tämän preeses on samalla tavoin kivettynyt kuin suomen perfekti. Periaatteessa voidaan sanoa myös "bonveninta" tai jopa "bonvenonta". Koska itse asian kannalta aikamuodolla ei ole merkitystä, vaihtoehtojen runsaus ei ole etu vaan paremminkin haitta.

* Me bonvenigas tu. (Toivotan sinut tervetulleeksi)

Huomiota herättänee se, että eroista huolimatta tässä kohdassa ido ja esperanto käyttävät samaa verbimuotoa. Juuri nyt iskee mieleeni ajatus, että tämä on väärin perustein kopioitu esperantosta! Koska idossa ei ole adjektiivia "bonvena", ei voi ajatella, että "bonvenigar" liittyisi adjektiiviin, joka tarkoittaa tervetullutta. Jos päätettä -ig- soveltaa verbiin "bonvenar", niin ajatus olisi jokseenkin:

"Panen sinut tulemaan haluttuna vieraana".  

Jos lähdetään adjektiivia vastaavasta partisiipista "bonvenanta", niin sääntöjen mukaan tulisi aika kömpelö:

* Me bonvenantigas tu.

Idossa on kuitenkin pääte -iz-, joka tarkoittaa varustamista jollakin asialla. Siksi minusta tuntuisi paremmalta:

* Me bonvenizas tu.

Pitääpä ottaa asia puheeksi...

Entäs sitten elefenissä?

Elefenin verbit eivät muuta muotoaan, joten täällä asiat näyttävät hyvin erilaisilta kuin edellisessä kahdessa kielessä. 

* Bonveni!

Tässä intransitiiviverbiä "bonveni" (tulla miellyttävästi) käytetään imperatiissa. Ajatus on siis sama kuin idossa, jossa verbi vain ei pysy samanlaisena.

Elefenissä useimmat verbit voivat olla samankaltaisina joko transitiivisia että intransitiivisia - riippuen siitä, onko lauseessa objekti vai ei. Ninpä voidaan sanoa:

* Me bonveni tu. (Toivotan sinut tervetulleeksi)

Tämän transitiiviverbin passiivinen partisiippi muodostaa kätevästi adjektiivin:

* Tu es bonvenida. (Olet tervetullut)

Yksinkertainen on yksinkertaista!

Jälkitarkastelua adjektiivista "tervetullut"

Olen edellä yrittänyt analysoida sanojen johtoa. Se on kyllä mielenkiintoista, mutta siihen pitää suhtautua tietyin varauksin. Sanojen merkitys ei aina orjallisesti noudata niitä kieliopillisia konventioita, jotka näyttävät rakentavan ne. Esimerkiksi suomeksi henkilö voi olla tervetullut päivälliselle ihan riippumatta siitä, "tervetuleeko" hän sinne! Kysymys ei siis oikeastaan ole tulemisesta vaan asemasta yhteisössä.

Idossa sana "bonvenanta" tarkoittaisi edellisellä tavalla tulkittuna "tervetuleva". Tätäkään ei ole syytä ottaa kirjaimellisesti.

Elefenissä taas vastaava sana "bonvenida" tarkoittaa "kohteliaasti kutsuttu", mutta se ei oikeastaan edellytä tällaista kutsua ("bonveni!"), vaan henkilö voi muutenkin tietää olevansa tervetullut. 

Mielenkiintoista on, että esperanto väistää nämä tarkastelut ottamalla käyttöön itsenäisen adjektiivin "bonvena"!